Maailma on erilainen ostajan silmin

Mitä vastuullisuus on? Entä millainen on vastuullinen tuote?

Tätä kysymystä Q-VIOssa on mietitty jo 13 vuotta. Tänä aikana on saatu rakennettua mahdollisimman vastuullinen toimitusketju, mutta jouduttu samalla toteamaan, että täydellinen läpinäkyvyys ja vastuullisuus on käytännöllisesti katsoen mahdotonta. Ja jos se olisikin mahdollista, tuotteen hinta nousisi sertifiointien ja auditointien myötä niin korkeaksi, että vain harva asiakas olisi valmis maksamaan vaaditun hinnan.

Mikään yksittäinen ominaisuus ei tee tuotteesta vastuullista. Kokonaisuus ratkaisee, ja ostajan puntaroitavana on jokaisen tuotteen koko elinkaari raaka-aineista ja valmistuksesta käyttöikään ja kierrätykseen saakka.

Jos haluat itse auditoida tehtaan, sinne pitää lentää. Onko se vastuullista?

Helpointa olisi tukeutua sertifikaatteihin, mutta silloin joudutaan rajaamaan pois pienempiä tuottajia, joilla ei yksinkertaisesti ole varaa niihin. Isojen yritysten kilpailutukset vaativat sertifikaatteja, mutta yhteistyö pienten, vastuullisesti toimivien yritysten – vaikkapa kotimaisen keramiikkapajan – kanssa tuntuisi usein houkuttelevammalta.

Muovi on monelle kirosana ja ehdoton nounou. Mutta voiko kotimainen muovituote olla vastuullinen – alkaahan muovin kierrätys Suomessa olla huippuluokkaa, ja tarpeettomiksi käyville tuotteille on luvassa uusi elämä putkissa tai eristeenä?

Entä jos yhteistyökumppanina on sertifioitu tehdas, jonka kutomo tekee erinomaista neulosta esimerkiksi T-paitojen materiaaliksi. Miten voin tietää tarkalleen puuvillan alkuperän? Ja vaikka tietäisin, mistä puuvilla tulee ja että siitä on maksettu tuottajalle käypä hinta, onko puuvillan ostaminen ylipäätään oikein?

Leikkuujätteestä valmistettu kierrätyspuuvilla kuulostaa ihanalta, eikö totta? Kuitu on kuitenkin usein hauraampaa, jolloin siihen joudutaan sekoittamaan 20 prosenttia polyesteriä. Polyesterin lisäys puolestaan katkaisee tuotteen kierrätettävyyden uudeksi puuvillaiseksi tuotteeksi. Tämä tarkoittaa, että jos materiaali ylipäätään kierrätetään, se päätyy eristeeksi.

Eivätkä kysymykset tähän lopu. Miten pitkiä matkoja materiaaleja ja valmiita tuotteita kuljetetaan – ja on hyväksyttävää kuljettaa?

Kotimaista lampaanvillaa voidaan nykyään valmistaa kankaaksi Suomessa. Sen on kuitenkin matkattava Englantiin viimeisteltäväksi, jotta siitä saadaan laadukas villakangas. Kuskaaminen maasta toiseen herättää ristiriitaisia tunteita, mutta toisaalta tuloksena on niin pitkäikäinen kangas, että sen hiilijalanjälki jää reissaamisenkin jälkeen perin pieneksi. Lisäksi tämä huippulaadukas kangas joudutaan myymään KV-markkinoilla Ö-laatuna, koska virallisten sertifikaattien ostaminen on kotimaisille lammastilallisille kertakaikkisesti liian kallista.

Vastuullinen intialaistehdas valmistaa puolestaan laadukkaita huppareita leikkuujätteestä valmistetusta materiaalista. Pilaako tuotteen lennättäminen Suomeen tämän vastuullisuusarvon?

Pitkän linjan ostajana tiedän liikaa uskoakseni yksioikoisiin vastuullisuuslupauksiin saati antaakseni niitä. Sen kuitenkin uskallan luvata, että Q-viossa tehdään todella paljon töitä mahdollisimman vastuullisen kokonaisratkaisun eteen – ja että asiakas saa kaiken mahdollisen tiedon päätöksentekonsa tueksi.

Eira Hovi, toimitusjohtaja